Koreografin ja tanssijan näkökulma

16.11.2018
Moona Lehtola

moona-blogiTällä viikolla on musikaalin koreografin ja tanssiryhmän aika esittäytyä. Minä olen Moona Lehtola, ja vastaan siis musikaalissa lavalla tapahtuvasta liikkeestä. Kaikki musikaalin kolme peruselementtiä, musiikki, tanssi sekä näytteleminen, ovat aina olleet osa elämääni, ja tällä hetkellä opiskelenkin näiden yhdistelmästä itselleni ammattia Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterin suuntautumispolulla. Siispä, kun Maija Koskenalusta soitti minulle yhtenä alkukevään päivänä reilu puoli vuotta taaksepäin, ja kysyi josko olisin kiinnostunut lähtemään tekemään koreografioita Kangasalan lukion tulevaan musikaaliin, innostuin asiasta oitis. Maija on toiminut suurena innoittajana omalla matkallani musiikin maailmassa, joten tuntui hyvältä, että hän, oma esikuvani, luotti osaamiseeni tässä produktiossa. Lisäksi intooni saattoi vaikuttaa myös tilaisuus päästä nostalgisoimaan omia parin vuoden takaisia lukioaikojani, sillä niistä vuosista jäi käteen kultaisia muistoja ja kokemuksia musikaalienkin tekemisestä. Onkin ollut mahtavaa päästä osaksi uuden musikaalin luomisprosessia, tällä kertaa tosin lavan ulkopuolelta erilaisessa roolissa kuin aiemmin.

On ainutlaatuinen tilaisuus ja huippu juttu päästä kuvittamaan täysin uutta tarinaa ja sille sävellettyä musiikkia. Lukiolaiset ovat täysillä mukana tässä. On ollut ihanaa huomata jo nyt, kuinka oppilaista, jotka eivät välttämättä ole ikinä tanssineet, kuoriutuu alun epävarmuuden jälkeen rohkeita esiintyjiä, jotka toteuttavat rohkeasti ideoitani. Tämä, sekä esiintyjien suuri määrä lavalla, ovat tietysti tuoneet myös omat haasteensa työhöni; Miten luoda toimiva kokonaisuus monelle kymmenelle nuorelle lavalla ilman, että se näyttää lähinnä epätoivoiselta kuvioiden sekamelskalta? Olen kuitenkin ollut yllättynyt esiintyjien nopeudesta saada kiinni varmaankin osittain oudoiltakin kuulostavista visioistani. Varsinaisista tanssijoista muodostuvaan osaavaan ja oma-aloitteiseen tanssiryhmään on ollut helppo luottaa silloinkin, kun en ole itse päässyt paikalle ohjaamaan. Itselleni pienen haasteen on myös tuottanut ensikertalaisuuteni musikaalin koreografin saappaissa, mutta samalla on ollut ihanaa huomata, kuinka ideoihini ja näkemyksiini luotetaan.

Tällä hetkellä olen tosi innoissani tulevasta ja siitä, että koreografioiden luomisprossesin jälkeen pääsen hiomaan kokonaisuuksia esiintyjien kanssa kuntoon. Miksi tämä on ollut jo nyt niin kovin antoisaa? On ollut inspiroivaa ja opettavaista päästä seuraamaan taitavien ammatti-ihmisten musiikillista ja näyttämöllistä ohjausta ja olla itsekin luomassa uutta! Meillä on käsissämme nerokas tarina sekä siihen sävelletty mielettömän monipuolinen musiikki. Lisäksi koko lava ja vähän enemmänkin on täynnä energisia, taitavia ja osaavia nuoria, joista jokainen omalla panoksellaan tuovat osansa tähän produktioon. Tulethan tammikuussa katsomaan, mitä täällä ollaan saatu aikaan? Tästä tulee nimittäin aika siistiä!

tanssi
© Samu Toivonen

Rebecca Vuorinen

Ja miksi sitten halusin ruveta kokoamaan tarinaa Hullusta prinssistä? Kaverini puhui sitä eräs päivä, että tarvitsisi kaverin tanssimaan. Aloin siinä sitten selittämään jotain ei niin kirjavasta tanssitaustastani ja jotenkin Nelli sai minut juttelemaan asiasta musiikinopettaja Maijalle. Maija hetken aikaa siinä minua katseli ja yht’äkkiä pomppasin pystyyn kitaransa kanssa ja sai ylipuhuttua minut. Oikeastaan tanssijaksi lähteminen oli hyvä päätös. Se antaa mukavaa tasapainoa muuten lukioelämälle ja siinä pääsee tutustumaan myös paljon paremmin mm. kakkosvuotilaisiin sekä abeihin.

Silloin, kun Moona esitteli meille ensimmäisiä tansseja, oli upeaa kuinka ihmiset todella keskittyivät. Homma otettiin vakavasti eikä ketään tuomittu taitojensa osalta. Vaikka emme olekaan tanssineet yhdessä sinänsä kauaa niin yhteistyö toimii hyvin. Kerromme toisillemme parannusehdotuksia emmekä vedä hernettä nenään vaikka ei joku pääsisikään treeneihin jonkun koulujutun takia. Työtä ollaan tehty ja saa tehdä vielä samanverran lisää. Se, että tanssin saa oikeasti menemään sulavan sujuvasti vaatii se paljon. Jo sillä, että ojennat vasemman käden oikean sijaan on iso merkitys. Tai sillä, että teet liikkeet samoilla laskuilla kuin muut. Upeeta on myös ollut nähdä kuinka Moona, että Kaisu (toinen koreojen tekijä) ovat valmiita joustamaan meidän takia. Jos joku liike ei vain onnistu niin koitetaan keksiä jotain muuta tilalle. Tanssijat nähdään 1,3,5,9,10 sekä luultavasti viimeisessä kohtauksessa. Viime viikolla saimme jälleen uuden tanssin työn alle hiottavaksi ja yhdessä tehtiin siitä aikas hyvä. Kyseessä oli varsin erilainen tanssi kuin edellinen. Tässä liikkeet olivat pehmeitä ja sulavia, kun taas edellisessä oli saatava kroppaan tiettyä jämäkkyyttä millä saatiin tuotua näyttävyyttä. Jokaiseen tanssiin on siis saatava se tietty oma mielentila. Uskon, että se tekee myös koko esityksestä meidän osaltamme hankalaa. Aloittaessamme toista tanssia on unohdettava koko edellisen tanssin vaatimukset ja luotava vähän niinkun kokonaan uusi paketti.

Musikaalin ensi-ilta lähestyy mikä tarkoittaa keskittymistä ja treenaamista niin koko porukalla kun erikseenkin. Kutsuisin tätä ”ainutlaatuiseksi tilaisuudeksi” meille kaikille. Tämä on varmasti sellainen projekti mitä miettii vielä lukion jälkeenkin.

Siitä kuinka se haarukka sitten saapui Suomeen minulla ei ole mitään tietoa, mutta uskon että sekin selviää ajan kanssa.

Kannattaa siis ehdottomasti tulla katsomaan tammikuussa musikaalia sekä ottamaan selvää oliko se prinssi oikeasti hullu!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s