Musikaalin haastavin sudoku: Dorothea ja Barbara

11.1.2019
Hanna Suutela

Hullun prinssin kantaesityksessä nähdään kaksi naispuolista narria, Dorothea ja Barbara, jotka lausuvat lähes kaikki repliikkinsä yhteen ääneen.

Naiset narreina voi tuntua tarkoitushakuiselta historian vääntelyltä. On kuitenkin fakta, että kun Juhana Herttua toi puolalaisen vaimonsa Katariinan Turun linnaan jouluna 1562, tämän seurueeseen kuului kaksi naisnarria. Ainakin toinen heistä oli aatelissukuinen. Molemmat olivat lyhytkasvuisia. Sitä pidettiin huvittavana.

Historiallisten hahmojen esittäminen herättää aina kysymyksiä vastaavuuksista. Kun oopperalaulaja Martti Talvela esitti Paavo Ruotsalaista, kysyttiin, voiko körttijohtajalla olla suuri parta. Elokuvassa näköisyys on olennainen vetovoimatekijä. Teatterissa kysymys on oikeastaan siitä, mikä on historiallisen hahmon funktio näytelmässä.

Jo viime keväänä keskustellessamme lukiolaisten kanssa tarinasta ensimmäisen kerran, pohdittiin lyhytkasvuisten narrien esittämisen vaihtoehtoja. Musikaalissa Shrek on lyhytkasvuinen hahmo, jonka näyttelijä joutuu teatteriesityksissä konttaamaan näyttämöllä. Hahmolla ei kuitenkaan ole historiallista esikuvaa, hän on piirros ja sellaisenaan jo lähtökohtaisesti karikatyyri. Myös Game of Thrones nousi keskusteluun Peter Dinklagen roolihahmon vuoksi, mutta siinä on olennaista, että kyse on näyttelijän omasta ominaisuudesta.

Opiskelijoille esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja. Yksi niistä oli mahdollisuus kehittää narreja Bouffon-tyyppisen klovnin suuntaan. Tyylilajissa, joka on tarkoituksellisen groteski, jotain kehon osaa korostetaan järjettömiin mittoihin ja seuraavassa kohtauksessa jokin toinen kohta klovnista olisi voinut paisua. Tämä ajatus ei saanut opiskelijoiden kannatusta ja siirryttiin pohtimaan, olisivatko Dorothea ja Barbara muodin orjia ja siksi joka kohtauksessa eri tavoin hullunkurisia. Tästäkin ajatuksesta luovuttiin kun narrien perustehtävä, totuuden torvena toimiminen alkoi kirkastua. Dorothea ja Barbara eivät halua olla hauskoja. Kuin Tittelintuure ja Tittelityy he puhuvat yhtä aikaa ja aina suoraan.

Kuvat: Johanna Jeronen

Hullun prinssin kantaesitykseen Dorothea ja Barbara sattuivat saamaan hameet Harlekiini-nimisestä kankaasta tehdyistä verhoista. Niiden väri on oikea: keskiaikaisen narrin värit olivat keltainen ja vihreä. Narrien ruumiinkuvaan ei käsikirjoituksessa lopulta tehty mitään viittauksia, koska esiintyjät halusivat selvästi mielummin keskittyä heidän ajatuksiinsa. Se tuntui oikealta. Historiallisen Barbaran kohtalosta ei ole varmuutta, mutta Dorothean vaiheet tunnetaan hyvin. Hän oli älykäs nainen, jolla oli vaikutusvaltaa ja mielipiteitä. Hän seurasi Katariina Jagellonicaa lastenhoitajana ja uskottuna hovinaisena elämänsä loppuun asti.

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s