Katsomossa kuiskattua ja käytävillä kuultua

24.1.2019
Ismo Tahvanainen

Hullu Prinssi – musikaalin menestystarina on esitysten osalta ehtinyt jo loppupuolelle. Kuusi esitystä on takana ja tämän päivän loppuunmyydyn näytöksen myötä esityksiä on yhteensä yhdeksän. Tähän voidaan lisätä opiskelijanäytöksinä toimineet kenraalit. Tulevana lauantaina kumarramme viimeisen kerran loppuunmyydylle yleisölle tämän porjektin tiimoilta. Aika Hanna Suutelan musikaalin esittelystä lukion auditoriossa elokuussa 2018 tähän päivään on kulunut nopeasti ja paljon on tapahtunut.

Nyt kun toinen toistaan upeammat esitykset raikuvat täysille katsomoille ja tietynlainen loppu lähenee on olo jo melkein haikea. Käytin tarkoituksella sanaa tietynlainen – sillä jo nyt on selvää, että Hullu Prinssi -musikaali jää elämään esitysten jälkeen. Se jää elämään projektissa mukana olevien sieluun ja sydämiin iäksi. Se jää elämään hetkeksi joidenkin esiintyjien kolottaviin mustelmiin ja noidannuoliin. Se jää elämään whatsapp- viestiketjuihin, valokuviin, videoihin, lakritseihin, käsiohjelmaan, leivokseen ja moneen muuhun. Tämä ei jää tähän…

Olen seurannut ensi-iltaa lukuun ottamatta musikaalia ”piippuhyllyltä” eli takimmaisen rivin kulmasta ja kuunnellut sekä katsellut yleisön reaktioita. Olen myös ennen esitystä keskustellut jo toista tai kolmatta kertaa musikaalia katsomaan tulleiden kommentteja. Olen väliajalla lakumyynnin lomassa yhtynyt niin lukuisten musikaalin ystävien ylistykseen nuorten ammatillisesta tasosta, innosta ja onnistumisen ilosta, joka välittyy taaimmaiseen peränurkkaan asti. Olen saanut ottaa kiitoksia vastaan esiintyjien ja tekijöiden puolesta aina musikaalin loputtua. Useasti kommentoija on myöntänyt ilon ja hyvän olon, jonka musikaalimme on tuottanut, monesti on pyyhitty myös silmäkulmaa. Hullu Prinssi on herättänyt tunteita, se on herättänyt ajatuksia.

On päivänselvää, että Hanna Suutelan käsikirjoitus ja laululyriikat ovat loistavia. Niissä on niin paljon sisältöä, kerroksia, sanomaa, historiaa ja huumoria, että kertakatsomalla on vaikea kaikkea ymmärtää. Siksi minäkin odotan joka esitystä uudella innolla – mitä vielä oivallan, vai oivallanko? Ja kuinka taitavasti Maija Koskenalustan sävellykset ja sovitukset kuljettavatkaan tarinaa eteenpäin ja ovat itsessäänkin häikäiseviä taidonnäytteitä. Ei ole yksi tai kaksi aamua, kun herätessä on pajupuu tai nemonisi soinut päässä kilpaa herätyskellon kanssa.

Edellä mainittujen lisäksi ihmisten huulilla on katsomossa ja käytävillä ollut musikaalimme tanssilliset osuudet ja joukkokohtauksista välittyvä voima. Moona Lehtolan nuorilla harteilla on ollut kantaa valtaosin vastuu siitä, että myös liikkeen avulla musikaalin sanoma välittyy katsojalle ja siinä hän on toden totta onnistunut. Kaisu Koittola on täydentänyt koreografian osuutta kymppikohtauksen vaikuttavalla koreografialla.

Kehuja olisi helppo jatkaa myös muille avaintekijöille, ammattilaisille.  Niitä on sadellut lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa runsaasti ja ilmeisesti aiheesta. Olemme onnistuneet! Meistä on löytynyt sitä sydämellä ja nöyryydellä tekemistä, josta aikaisemmassa blogissani kirjoitin. Syvin sykähdys sisälläni on tullut opiskelijoistamme, jotka ovat sitoutuneet, osaavat, kasvavat ja nauttivat tästä kaikesta. Meistä on tullut tiimi, Hullu Prinssi -perhe.

Kuvat: Johanna Jeronen

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s