Kaunis kampaus kruununa päässä

7.12.2018
Inca Salomaa ja Iida-Lotta Rautio

Hiiohoi!!

BlogiInca-maskeeraus

Terveisiä maskeerauksen puolelta! Olen Inca Salomaa, maskeerauksen ja hiuspuolen vastaava vetäjä. Suunnittelutyö on ollut aikaa vaativaa ja erittäin mielenkiintoista puuhaa ja samalla olemme päässeet seuraamaan näyttelijöiden työtä ja kehittymistä lavalla ja harjoituksissa!

Meidän tehtävämme on siis varmistaa että jokaisen hahmon ja esiintyjän kasvot eivät katoa lavan säihkyvien valojen välkkeeseen, vaan jokaiset kauniit kasvot lavalla näkyvät sinne takariveille asti. Hyvä maski sitoo esiintyjän roolivaatteet yhdeksi kokonaisuudeksi ja jotkut jopa aivan toiseksi ihmiseksi!

Aloitimme kartoittamalla näyttelijöiden toivomuksia, ajatuksia ja mieltymyksiä samalla kun tutkimme käsikirjoitusta ja ajan muoteja. Saatuamme alustavat suunnitelmat valmiiksi jatkoimme musikaalin yökouluun testaamaan ajatuksiamme ja suunnitelmia konkreettisesti esiintyjien kasvoilla! Kiirettä ja hulinaa riitti mutta paljon saimme aikaiseksi. Muutoksia on vielä luvassa ja suunnitelmat kesken, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa!

Jos mietitään, että olemme kaikki aika kokemattomia näin ison projektin maskeerauksen suhteen, olemme onnistuneet työskentelemään hyvin yhdessä ottaen mahdollisimman monet mielipiteet ja toiveet huomioon ja kehitymme koko ajan. En malta odottaa nähdä lopputulosta lavalla, ja että te pääsette näkemään maskeeraukset ja kampaukset elävinä lavalla tammikuussa!

iidalotta-hiustenblogikuva
Hiustiimin Iida-Lotta Rautio

Heipsan hiustiimistä!

Hiukset hyvin, kaikki hyvin; onko mitään parempaa kuin kaunis kampaus kruununa päässä?

Hiustiimin hommat ja kovat ajat ovat vasta edessä: hiusten suunnittelu ja ideointi ovat takanapäin ja seuraavaksi päästään tositoimiin! Ensimmäiset koevedokset ovat suurimmalta osin tehty. Musikaaliporukan huikeassa yökoulussa valtaosa näyttelijöistä näki ensimmäisen version hahmonsa hiuksista ja pääsi tiimimme käsittelyyn ja tuunattavaksi.

Musikaalin hiustiimi vastaa lavalla esiintyvien hahmojen ja henkilöiden hiuskuontalon näyttävyydestä ja siitä, että hiussuortuvat pysyvät poissa näyttelijän silmiltä ja suusta (aiheuttaa yskänkohtauksen joutuessaan kurkkuun, testattu). Hiukset myös edustavat hahmoa ja tämän luonnetta. Odotettavissa erikoisia teoksia, eriskummallisille hahmoille!

Ideoinnissa on käytetty 1500-luvun alun aitoja kampauksia sekä kuvia todellisista musikaalissa esiintyvistä henkilöistä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kuin vanha sananlasku sanoo.

Hiustiimimme miehitys on pieni mutta pippurinen: kolme (ainakin melkein) Lottaa, joiden käsissä suurinkin leijonanharja taltutetaan milloin minkäkinlaiselle letille ja nutturalle.

Itse olen innoissani ja odotan jännityksellä tulevia haasteita ja näytöksiä. Yllätyin aluksi hahmojen ja työn määrästä, mutta luotan vahvasti työnsä osaavaan porukkaamme.

Pysyykö Kaarinan lettikruunu koossa ja kuinka likaiset herra Hannun hiukset oikeasti ovatkaan? Tule tammikuussa ottamaan selvää!

Iida-Lotta

 

Kuhinaa kulisseissa

30.11.2018
Reetta Kosonen

Tervetuloa lukemaan lavastustiimin kuulumisia!

Alun sinnikäs ideointi, tekniset piirrustukset ja materiaalihankinnat tuottavat tulosta ja näin parin kuukauden työskentelyn jälkeen lavan ilme alkaa konkretisoitua meidän osaltamme. Kokonaiskuvan inspiraation lähteenämme toimii Liisa Ihmemaassa -maailma yhdessä perinteisen keskiaikaisen hovin kanssa.

Lavastus perustuu pääosiin kekseliäisyyteen. Miten saada aikaan mahdollisimman näyttävää jälkeä mahdollisimman halvalla ja helpolla toteutuksella? Meillä suunnitelmissa ovat esiintyneet muun muassa ylijäämä tapetit, kangasrullien pahvihylsyt, kuppinuudelien muovihaarukat sekä paljon muita aarteita joiden arvoa ei tulisi edes muuten ajatelleeksi.

lavastus1-samu-toivonen
Kuvat: Samu Toivonen

lavastus3-samu-toivonen

Ratkaisevassa asemassa suunnittelussa on yleisön näkökenttä ja välimatka lavaan. Lavasteet täytyy toteuttaa tavaroiden reaalikokoja suurempana, jotta ne näkyvät takariville asti. Myös väreissä täytyy olla vahvoja kontrasteja. Toisaalta vaikka näiden tekijöiden takia täytyykin nähdä vaivaa, päästään joissakin asioissa ”oikeaa elämää” helpommalla. Esimerkiksi työn alla olevan tuomarin puhujanpöntön ei tarvitse olla rakenteiltaan sopiva oikeaan käyttöön sillä katsojat eivät tiedä mitä vaneriseinien takana on piilossa. Ehkä jakkara, ehkä pienet tikapuut. Se jääköön salaisuudeksi.

Joissain tapauksissa esineet joutuvat kuitenkin ihan kunnon käyttöön. Tällöin käytännöllisyyteen on panostettava eikä pelkkä ulkokuori riitä. Usein tavarat täytyy rakentaa niin, että ne kestävät moninkertaisesti rajumpaa kohtelua kuin käsikirjoitus antaa ymmärtää. Ammattivahvistuksemme Heidi Kormano totesikin hyvin, että jos matka-arkun vaatimuksena on kestää yhtä ihmistä täytyy se suunnitella kestämään vähintään kahta, koska näyttelijät ja ohjaajat keksivät kuitenkin uusia näkemyksiä sen käytön suhteen.

Lavastus4.jpg

 

Puku viimeistelee roolihahmon

23.11.2018
Heidi Wäre

puvustus3Moikat puvustuksen puolelta!

Meillä on ollut puuhaa, jos jonkin moista, ja lisää tulossa. Puvustusryhmämme on mahtava ja kaikilla on mukavaa. Alussa oli vain neula ja lankaa ja nyt alkaa jo näkymään asuja.

Aloitimme helpoilla käsin tehtävillä myllynkivikauluksilla, joita itse esityksessäkin tulette näkemään! Niiden teossa silloin tällöin vähän vinoon lipsahteli ompeleet, mutta aina löytyi jokin kikka kolmonen, jolla korjata asia.

Jatkoimme hameiden ja korsettien kanssa. Korsettien kanssa kaavojen sovittelu ja piirteleminen tuottivat välillä vaikeuksia. Onneksi ryhmämme ohjaaja Joanna [Weckman] sekä osaava käsityöläisemme Lotta [Silván] osaavat aina auttaa!

puvustus2
Kuvat: Heidi Jaakkola

puvustus1.jpg

Itse lähdin puvustukseen mukaan musaope Maijan pyynnöstä. Aiempaa kokemusta ei ollut, mutta eipä sitä paljoa tarvittukaan! Riitti, että osasi tulla paikanpäälle, jossa kaikki auttoivat toisiaan!

Meidän super tiimimme onkin paras kaikista! Kaikilla on kivaa toistensa kanssa ja tasosta tai kokemuksesta riippumatta jokainen on yhtä tärkeä. Odotammekin innolla miltä kaikki hienot asut tulevat näyttämään sitten parrasvaloissa tammikuussa.

Nähdään siis silloin!

Koreografin ja tanssijan näkökulma

16.11.2018
Moona Lehtola

moona-blogiTällä viikolla on musikaalin koreografin ja tanssiryhmän aika esittäytyä. Minä olen Moona Lehtola, ja vastaan siis musikaalissa lavalla tapahtuvasta liikkeestä. Kaikki musikaalin kolme peruselementtiä, musiikki, tanssi sekä näytteleminen, ovat aina olleet osa elämääni, ja tällä hetkellä opiskelenkin näiden yhdistelmästä itselleni ammattia Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterin suuntautumispolulla. Siispä, kun Maija Koskenalusta soitti minulle yhtenä alkukevään päivänä reilu puoli vuotta taaksepäin, ja kysyi josko olisin kiinnostunut lähtemään tekemään koreografioita Kangasalan lukion tulevaan musikaaliin, innostuin asiasta oitis. Maija on toiminut suurena innoittajana omalla matkallani musiikin maailmassa, joten tuntui hyvältä, että hän, oma esikuvani, luotti osaamiseeni tässä produktiossa. Lisäksi intooni saattoi vaikuttaa myös tilaisuus päästä nostalgisoimaan omia parin vuoden takaisia lukioaikojani, sillä niistä vuosista jäi käteen kultaisia muistoja ja kokemuksia musikaalienkin tekemisestä. Onkin ollut mahtavaa päästä osaksi uuden musikaalin luomisprosessia, tällä kertaa tosin lavan ulkopuolelta erilaisessa roolissa kuin aiemmin.

On ainutlaatuinen tilaisuus ja huippu juttu päästä kuvittamaan täysin uutta tarinaa ja sille sävellettyä musiikkia. Lukiolaiset ovat täysillä mukana tässä. On ollut ihanaa huomata jo nyt, kuinka oppilaista, jotka eivät välttämättä ole ikinä tanssineet, kuoriutuu alun epävarmuuden jälkeen rohkeita esiintyjiä, jotka toteuttavat rohkeasti ideoitani. Tämä, sekä esiintyjien suuri määrä lavalla, ovat tietysti tuoneet myös omat haasteensa työhöni; Miten luoda toimiva kokonaisuus monelle kymmenelle nuorelle lavalla ilman, että se näyttää lähinnä epätoivoiselta kuvioiden sekamelskalta? Olen kuitenkin ollut yllättynyt esiintyjien nopeudesta saada kiinni varmaankin osittain oudoiltakin kuulostavista visioistani. Varsinaisista tanssijoista muodostuvaan osaavaan ja oma-aloitteiseen tanssiryhmään on ollut helppo luottaa silloinkin, kun en ole itse päässyt paikalle ohjaamaan. Itselleni pienen haasteen on myös tuottanut ensikertalaisuuteni musikaalin koreografin saappaissa, mutta samalla on ollut ihanaa huomata, kuinka ideoihini ja näkemyksiini luotetaan.

Tällä hetkellä olen tosi innoissani tulevasta ja siitä, että koreografioiden luomisprossesin jälkeen pääsen hiomaan kokonaisuuksia esiintyjien kanssa kuntoon. Miksi tämä on ollut jo nyt niin kovin antoisaa? On ollut inspiroivaa ja opettavaista päästä seuraamaan taitavien ammatti-ihmisten musiikillista ja näyttämöllistä ohjausta ja olla itsekin luomassa uutta! Meillä on käsissämme nerokas tarina sekä siihen sävelletty mielettömän monipuolinen musiikki. Lisäksi koko lava ja vähän enemmänkin on täynnä energisia, taitavia ja osaavia nuoria, joista jokainen omalla panoksellaan tuovat osansa tähän produktioon. Tulethan tammikuussa katsomaan, mitä täällä ollaan saatu aikaan? Tästä tulee nimittäin aika siistiä!

tanssi
© Samu Toivonen

Rebecca Vuorinen

Ja miksi sitten halusin ruveta kokoamaan tarinaa Hullusta prinssistä? Kaverini puhui sitä eräs päivä, että tarvitsisi kaverin tanssimaan. Aloin siinä sitten selittämään jotain ei niin kirjavasta tanssitaustastani ja jotenkin Nelli sai minut juttelemaan asiasta musiikinopettaja Maijalle. Maija hetken aikaa siinä minua katseli ja yht’äkkiä pomppasin pystyyn kitaransa kanssa ja sai ylipuhuttua minut. Oikeastaan tanssijaksi lähteminen oli hyvä päätös. Se antaa mukavaa tasapainoa muuten lukioelämälle ja siinä pääsee tutustumaan myös paljon paremmin mm. kakkosvuotilaisiin sekä abeihin.

Silloin, kun Moona esitteli meille ensimmäisiä tansseja, oli upeaa kuinka ihmiset todella keskittyivät. Homma otettiin vakavasti eikä ketään tuomittu taitojensa osalta. Vaikka emme olekaan tanssineet yhdessä sinänsä kauaa niin yhteistyö toimii hyvin. Kerromme toisillemme parannusehdotuksia emmekä vedä hernettä nenään vaikka ei joku pääsisikään treeneihin jonkun koulujutun takia. Työtä ollaan tehty ja saa tehdä vielä samanverran lisää. Se, että tanssin saa oikeasti menemään sulavan sujuvasti vaatii se paljon. Jo sillä, että ojennat vasemman käden oikean sijaan on iso merkitys. Tai sillä, että teet liikkeet samoilla laskuilla kuin muut. Upeeta on myös ollut nähdä kuinka Moona, että Kaisu (toinen koreojen tekijä) ovat valmiita joustamaan meidän takia. Jos joku liike ei vain onnistu niin koitetaan keksiä jotain muuta tilalle. Tanssijat nähdään 1,3,5,9,10 sekä luultavasti viimeisessä kohtauksessa. Viime viikolla saimme jälleen uuden tanssin työn alle hiottavaksi ja yhdessä tehtiin siitä aikas hyvä. Kyseessä oli varsin erilainen tanssi kuin edellinen. Tässä liikkeet olivat pehmeitä ja sulavia, kun taas edellisessä oli saatava kroppaan tiettyä jämäkkyyttä millä saatiin tuotua näyttävyyttä. Jokaiseen tanssiin on siis saatava se tietty oma mielentila. Uskon, että se tekee myös koko esityksestä meidän osaltamme hankalaa. Aloittaessamme toista tanssia on unohdettava koko edellisen tanssin vaatimukset ja luotava vähän niinkun kokonaan uusi paketti.

Musikaalin ensi-ilta lähestyy mikä tarkoittaa keskittymistä ja treenaamista niin koko porukalla kun erikseenkin. Kutsuisin tätä ”ainutlaatuiseksi tilaisuudeksi” meille kaikille. Tämä on varmasti sellainen projekti mitä miettii vielä lukion jälkeenkin.

Siitä kuinka se haarukka sitten saapui Suomeen minulla ei ole mitään tietoa, mutta uskon että sekin selviää ajan kanssa.

Kannattaa siis ehdottomasti tulla katsomaan tammikuussa musikaalia sekä ottamaan selvää oliko se prinssi oikeasti hullu!

Hullu orkesteri

Hullun prinssin hullu orkesteri vuotaa ajatuksiaan tällä viikolla blogin välityksellä tajuntaanne.

9.11.2018

Minä (Panu Ukkonen, bändin toinen ohjaaja) ja Ossi Klapuri (kitara yms. muut kielisoittimet) aiomme nyt avata teille hieman sitä taikaa, mitä bänditreeneissä tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Toteutamme tämän vuodatuksen haastattelun muodossa.

Panu: Hullun prinssin musiikki on varsin monimuotoista. Ossi, kerrotko yleisölle mitä kaikkia eri musiikkigenrejä musikaalimme kappaleet sisältävät?

Ossi: No siis löytyy sambafunkkia, löytyy kansanmusiikkia, jigejä. Kansanmusiikkio tuo mukavasti erilaisuutta soivaan valikoimaan. Juho Lahdelma (Magnus) huutelee taustalta, että vain ääriosaston Doom Metal puuttuu valikoimasta.

Panu: Lisään tähän vielä itse, että valikoimasta löytyy myös modernia hihop-beatia, eli biittiä, sekä rokkia ja myös aimo annos sankariheviä.

Ossi: Sitten löytyy myös valssia!

Siirtykäämme seuraavaan kysymykseen. Ossi kysyy minulta, että olenko stressaantunut?

Vastaus on kyllä. Mutta näin isossa projektissa se on normaalia ja pitää mielen fokusoituneena.

Kysely jatkuu:

Ossi: Kuuluuko ananas pizzaan?

Panu: Ei.

Ossi: Pidätkö musikaalibiiseistä?

Panu: Pidän!

Ossi ja Liisi (Barbara) kysyvät yhdessä: Mikä on sinun panoksesi tähän produktioon?

Panu: Olen bändiohjaajana ja osittain sovittamassa Maija Koskenalustan (musiikki, bändin ohjaus) mainioita musiikillisia visioita. Myöhemmin tulen myös olemaan osana äänentoistotiimiä livetilanteessa. Eli lyhyesti, tuon oman panokseni musiikin elävöittämiseen!

Panu: Ovatko kappaleet haasteellisia? Minkälainen tunnelma bänditreeneissä on mielestäsi?

Ossi: Tunnelma on mahtavan rento, mutta ei liian. Virheitä saa tehdä, meillä on loistava bändi ja letkeä meininki. Biisit ovat jollain tasolla haastavia. Sambaa esim. en ole ennen soittanut, enkä mandoliinia. Meillä on niin hyvä bändi, että mikään ei ole mahdotonta.

Tässä vaiheessa Lukis Honkiniitty, alias Lukas Honkaniemi (trumpetti) liittyy keskusteluun.

Panu: Lukas, miltä nyt tuntuu?

Lukas: Hyvältä.

Tähän loppuu tämän kertainen blogitekstimme. Vain kymmenen viikkoa ensi-iltaan!

7-11-2018
Hyvää marraskuun alkua, toivottavat Panu, Liisi, Ossi ja Lukas.