Blogi

ALIVE AND KICKING!

22.1.2019
Hanna Suutela

Rosenkranz ja Guildenstern ovat kaksi sivuhenkilöä William Shakespearen näytelmässä Hamlet, Tanskan prinssi (1602). He ovat Hamletin lapsuudenystäviä, jotka juonen edetessä lähetetään Tanskasta Englantiin sanansaattajiksi. Matkalla heille käy huonosti.

(Kuvat: Johanna Jeronen)

Tom Stoppard kirjoitti heistä oman näytelmänsä Rosenkranz ja Guildenstern ovat kuolleet vuonna 1990. Stoppardin näytelmä kertoo Hamletin tavallaan nurinpäin. Hamletin tapahtumat vyöryvät samaan tahtiin kuin näytelmässä aina, mutta perspektiivi on Rosenkranzin ja Guildensternin, jotka ehtivät kulisseissa eli sivuhuoneissa filosofoida muun muassa elämän tarkoituksesta, onnesta ja kärsimyksestä hieman Samuel Beckettin Huomenna hän tulee- näytelmän sankareiden tapaan.

Tutkijat ovat selvittäneet, että Shakespearen aikana Tanskan hovin yleisimmät sukunimet olivat Rosenkranz ja Guildenstern. Kun Hulluun prinssiin tarvittiin hovimiehet Magnus Vaasan tovereiksi, nimet lainautuivat luontevasti tästä assosiaatiosta. Viittaus Stoppardin näytelmään taas tiivistyi yhdeksi lyhyeksi keskusteluksi: ” Onko meillä vaihtoehtoja? – On meillä vaihtoehtoja. Lähdetään tai itketään ja lähdetään”.

Stoppardin näytelmä pohtii, onko elämässä sivuhenkilöitä. Lukiomusikaalissa ei ainakaan ole. Draama täytyy kehystää ja näkökulma sillä täytyy olla. Näkökulman valokeilaan eivät mahdu kaikki kerralla laulamaan, mutta teatteriesitys on niin monikanavainen katsottava, että jokaisen paikka ja rooli on tärkeä. Lukiomusikaalissa tämä konkretisoituu kahdellakin tavalla. Ensinnäkin, itse musikaalin tekeminen on jokaisella vähän eri tavalla elämän keskiössä tai sivussa, vaikka se esityskaudella mielen täyttääkin. Niin saa ja pitää olla. Toiseksi, paikkauksia ja muita pikatuunauksia tarvittaessa esittäjät huomaavat, miten kullanarvoisia ovat harjoituksia seuranneet ja muitakin rooleja oppineet pienten roolien esiintyjät tai tarkka, hyvät muistiinpanot ja näyttämöohjeet kirjannut kuiskaaja.

Lukiomusikaalit tulee Vaskivuoren musiikkilukion musiikinopettajaa Matti Suomelaa lainaten kirjoittaa mieluusti niin, että niissä on 6-12 pääroolia. Tällä tavalla esityksen paine ei ole yksillä harteilla, koko ryhmä sitoutuu esityksen onnistumiseen, paikkaamiset ovat tarvittaessa mahdollisia ja kaikki oppivat enemmän. Näyttämölle noustaan ilosta ilta toisensa jälkeen. Rosenkranz ja Guildenstern saavat jälleen olla ALIVE AND KICKING!

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Mitä yhteistä on renessanssihovilla ja Kodin kakkosella?

16.1.2019

Taiteen tohtori, pukusuunnittelija Joanna Weckman on vähän historiafriikki. Tuttua osaamista on niin keskiaikainen neulakinnastekniikka kuin suurten keskiaikatapahtumien vaatima ompelutyö. Hulluun prinssiin Joanna houkuteltiin jo keväällä koeäänitetyllä humoristisella laululla, jossa pohditaan pukeutumisen, sukupuolen ja ajan suhteita. – Pukusuunnittelija jää liian usein huomaamattomaksi ammattiteatterinkin kritiikeissä. Meidän kaikkien arjessa vaatteet kantavat merkityksiä. Korostetusti näin on näyttämöllä, jossa puvustus voi luoda suurenkin osan roolihahmosta.

Hullun prinssin kunnianhimoinen puvustus luotiin käsityökurssilla, johon osallistui sen suorittavien lukiolaisten lisäksi useita asiasta kiinnostuneita äitejä ja ystäviä. Kaikki suoran sauman tikkaajat olivatkin tarpeen kun puvustettiin yli 60 hengen esiintyjäporukka luomaan mielikuvaa renessanssihovista. Yhdellä tapaamiskerralla tehtiin hattuja ja päähineitä, toisella hameita ja niiden alusrakenteita, kolmannella korsetteja ja irtohihoja, neljännellä hovimiesten takkeja. Työ jatkui monessa kodissa tapaamisten välillä ja onpa myllynkivikauluksia ommeltu bussimatkoillakin.

Kuva: Johanna Jeronen

Orkesterin puvusti Kangasalan Pikkuteatterin Heidi Jaakkola suunnittelijan kanssa neuvotellen. Esiintyjien puvustuksen Joanna suunnitteli niin, että lähes kaikki vaatekappaleet tehtiin miettimättä tarkemmin etukäteen, kuka vaatetta kantaisi. Tietyt värikoodit henkilöille luotiin, koska lukiolaiset helposti näyttävät keskenään samalta näyttämöllä. Tarkkaan oli katsottava myös mustan ja valkoisen käyttäminen etteivät esimerkiksi tanssijoiden jalat mustien trikoiden takia kokonaan katoaisi salin taustaväreihin.

Ensimmäisessä ideapalaverissa Joanna esitteli ideakuvakokoelman, jossa yhdistyivät supermuodin catwalk-asenne, historiallinen renessanssi ja nuorille tutut television ja elokuvan esikuvat. Niiden avulla toteutukseen rakentui vapautta, jossa kuitenkin on ollut omat esteettiset rajansa. – Tällaiset palasista tehdyt asut ovat kuin maalauksen värejä, joiden lopulliset yhdistelmät luon näyttämöllä.

Puvustuksen budjetti oli olematon. Mistä materiaalit sitten saatiin ja paljonko niitä tarvittiin? – Yhteen hameeseen mitattiin noin neljä metriä kangasta eli vähintään yhden pussilakanan verran. Hameiden alla olevissa pönkissä käytettiin kaikki tekstiilien leikkausjäte kuten 1500-luvullakin. Suurimmat kustannukset tulivat hallaharsosta ja muovisista nippusiteistä, joilla korsetit luutettiin. Muuten näyttämöllä nähdään lähinnä lahjoituksena saatuja verhoja, pöytäliinoja, lakanoita ja tyynynpäällisiä.

Kuva: Samu Toivonen

Pikkuteatteri lainasi ystävällisesti sekä oman puvustajansa Heidin osaamista että miesten takkeja. Puvustusryhmän paikallisena vetäjänä ja Joannan assistenttina toimi Kangasalan lukion entinen opiskelija Lotta Silván. Kangasmateriaali kerättiin kodeista ja työpaikkojen kierrätyshyllyiltä. Kirpputoreista kannattaa mainita tamperelainen Kodin kakkonen, josta löytyi yllättäen yhdeksän judopuvun sarja. Siitä maksettiin 25 euroa vaikka vain takkien ajateltiin tulevan tarpeeseen hovimiesten vaatetuksessa. Lopulta judopuvut pelastivat räppikohtauksen koreografian, jossa tanssijoille olikin äkkiä pakko saada housut liikeratojen mahdollistamiseksi.

– Juuri näin konkretisoitui vaatteisiin liittyvä pointti. Joka ajan vaatteet mahdollistavat erilaisia asentoja ja liikkeitä. Hullu prinssi osoittaa myös sen, miten se asia vaikuttaa jopa yhteiskunnallisiin rooleihin.

Huomautus: Hullu prinssi produktion korsettien luuttamisessa ei siis vahingoitettu valaita.

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Jagellon siskokset

15.1.2019

Me olemme Jagellon siskokset eli Anna Jagellonica (Hanna Kainisto), Katariina Jagellonica (Saana Hellsten), Isabella Jagellonica (Elli Nieminen) ja Sofia Jagellonica (Anni Tervakangas).

Kuva: Johanna Jeronen

Sisaruksia on ollut todella mukavaa ja mielenkiintoista esittää. Tuntuu, että välillä sisaruksellinen kilpailu ja kinastelu on tarttunut meihinkin itseemmekin ja mitä pidemmälle harjoituksia ollaan menty, sitä enemmän olemme lähentyneet ja se myös näkyy lavalla.

Jännittävintä rooleissamme on ollut se, että meidän on pitänyt opetella kävelemään, elehtimään ja käytännössä olemaan samanlaisia, ennen kuin kukin sisar alkaa muuttumaan oman tyylinsä mukaiseksi. Suurin käännekohta erilaistumisessa onkin varmasti Jagellojen yhteinen kappale, jossa siskojen erilainen tyyli alkaa hieman näkymään.

Toivomme että jokaiseen yleisössä olevaan ihmiseen välttyisi sisarusten välinen yhteys ja kuitenkin se, miten jokainen sisko on omalla tavallaan uniikki. Toivottavasti näemme Kangasala-talossa!

Kuva: Samu Toivonen
Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Säveliä päässä

14.1.2019

Kangasalan lukion musiikinopettaja Maija Koskenalusta oli jo pikkutyttönä niitä, jotka kuulivat ”säveliä päässä”. Ammatti löytyi musiikkikasvatuksen puolelta, mutta säveltäminen on konkretisoitunut mm. tanssiteoksiksi ja nyt ensimmäiseksi täyden mitan musiikkinäytelmäksi nimeltä Hullu prinssi.

– Minulle on ollut todella tärkeää, että olen tuntenut oppilaat eli teoksen kantaesityksen toteuttajat ja voinut luottaa heidän osaamiseensa ja erikoisalueisiinsa. Ensin mietin hieman, tuleeko kokonaan uuden teoksen tekemisestä liian raskas taakka lukiolaisille, mutta lopulta Panu Ukkosen ja oppilaiden innostus vakuutti meidät tästä vaihtoehdosta.

Maijan luottotiimiin kuuluu myös Kangasalan lukion entisiä oppilaita, joille hän antaa suuren kiitoksen yhteistyöstä.

– Jo keväällä oli hienoa, että entiset oppilaat olivat valmiita tekemään kanssani koenauhoituksia lauluista. Nyt olemme saaneet tukea mm jousien harjoittamiseen, puvustukseen, ohjaustyöhön, somettamiseen ja graafiseen suunnitteluun. Tämä apu on ollut aivan korvaamatonta, sillä näillä tekijöillä on ollut omaa kokemusta myös opiskelijoiden näkökulmasta, siitä, mitä projektissa tarvitaan. Itse tykkään työskennellä alusta asti musiikin vaihtoehtoja kokeillen ja sitten loppuun asti viimeistellen ja hioen. Se vaatii luottamusta ja hyvää yhteistyötä muusikoiden kesken.

Maijan säveltämiselle oli tukea siitä, että näytelmän perusdramaturgia suunniteltiin ensin.

– Esitysdramaturgia eli esimerkiksi viimeinen kohtaus, jonka jokainen tekijäryhmä itse tekee, on valmistunut sävellystyön jälkeen, mutta tarinan rakenne on jo valmiiksi musikaalin lakien mukainen. Siihen on ollut helppo istuttaa ajatus erilaisista musiikkinumeroista, joiden tyyli vaihtelee lajista toiseen.

Hullun prinssin lauluissa kuullaan renessanssisointuja, mutta myös moderneja pop-soundeja, lattarimusaa, räppiä, valssia, fanfaareja, kansanlaulumukaelmia ja metallisempaa jylinää.

– Musiikin säveltäminen on ollut todella antoisaa ja nyt jännittää vähän, mitä yleisö sanoo. Opiskelijoiden osaamisesta tämä kantaesitys ei kuitenkaan jää kiinni.

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Musikaalin haastavin sudoku: Dorothea ja Barbara

11.1.2019
Hanna Suutela

Hullun prinssin kantaesityksessä nähdään kaksi naispuolista narria, Dorothea ja Barbara, jotka lausuvat lähes kaikki repliikkinsä yhteen ääneen.

Naiset narreina voi tuntua tarkoitushakuiselta historian vääntelyltä. On kuitenkin fakta, että kun Juhana Herttua toi puolalaisen vaimonsa Katariinan Turun linnaan jouluna 1562, tämän seurueeseen kuului kaksi naisnarria. Ainakin toinen heistä oli aatelissukuinen. Molemmat olivat lyhytkasvuisia. Sitä pidettiin huvittavana.

Historiallisten hahmojen esittäminen herättää aina kysymyksiä vastaavuuksista. Kun oopperalaulaja Martti Talvela esitti Paavo Ruotsalaista, kysyttiin, voiko körttijohtajalla olla suuri parta. Elokuvassa näköisyys on olennainen vetovoimatekijä. Teatterissa kysymys on oikeastaan siitä, mikä on historiallisen hahmon funktio näytelmässä.

Jo viime keväänä keskustellessamme lukiolaisten kanssa tarinasta ensimmäisen kerran, pohdittiin lyhytkasvuisten narrien esittämisen vaihtoehtoja. Musikaalissa Shrek on lyhytkasvuinen hahmo, jonka näyttelijä joutuu teatteriesityksissä konttaamaan näyttämöllä. Hahmolla ei kuitenkaan ole historiallista esikuvaa, hän on piirros ja sellaisenaan jo lähtökohtaisesti karikatyyri. Myös Game of Thrones nousi keskusteluun Peter Dinklagen roolihahmon vuoksi, mutta siinä on olennaista, että kyse on näyttelijän omasta ominaisuudesta.

Opiskelijoille esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja. Yksi niistä oli mahdollisuus kehittää narreja Bouffon-tyyppisen klovnin suuntaan. Tyylilajissa, joka on tarkoituksellisen groteski, jotain kehon osaa korostetaan järjettömiin mittoihin ja seuraavassa kohtauksessa jokin toinen kohta klovnista olisi voinut paisua. Tämä ajatus ei saanut opiskelijoiden kannatusta ja siirryttiin pohtimaan, olisivatko Dorothea ja Barbara muodin orjia ja siksi joka kohtauksessa eri tavoin hullunkurisia. Tästäkin ajatuksesta luovuttiin kun narrien perustehtävä, totuuden torvena toimiminen alkoi kirkastua. Dorothea ja Barbara eivät halua olla hauskoja. Kuin Tittelintuure ja Tittelityy he puhuvat yhtä aikaa ja aina suoraan.

Kuvat: Johanna Jeronen

Hullun prinssin kantaesitykseen Dorothea ja Barbara sattuivat saamaan hameet Harlekiini-nimisestä kankaasta tehdyistä verhoista. Niiden väri on oikea: keskiaikaisen narrin värit olivat keltainen ja vihreä. Narrien ruumiinkuvaan ei käsikirjoituksessa lopulta tehty mitään viittauksia, koska esiintyjät halusivat selvästi mielummin keskittyä heidän ajatuksiinsa. Se tuntui oikealta. Historiallisen Barbaran kohtalosta ei ole varmuutta, mutta Dorothean vaiheet tunnetaan hyvin. Hän oli älykäs nainen, jolla oli vaikutusvaltaa ja mielipiteitä. Hän seurasi Katariina Jagellonicaa lastenhoitajana ja uskottuna hovinaisena elämänsä loppuun asti.

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.