Blogi

Säveliä päässä

14.1.2019

Kangasalan lukion musiikinopettaja Maija Koskenalusta oli jo pikkutyttönä niitä, jotka kuulivat ”säveliä päässä”. Ammatti löytyi musiikkikasvatuksen puolelta, mutta säveltäminen on konkretisoitunut mm. tanssiteoksiksi ja nyt ensimmäiseksi täyden mitan musiikkinäytelmäksi nimeltä Hullu prinssi.

– Minulle on ollut todella tärkeää, että olen tuntenut oppilaat eli teoksen kantaesityksen toteuttajat ja voinut luottaa heidän osaamiseensa ja erikoisalueisiinsa. Ensin mietin hieman, tuleeko kokonaan uuden teoksen tekemisestä liian raskas taakka lukiolaisille, mutta lopulta Panu Ukkosen ja oppilaiden innostus vakuutti meidät tästä vaihtoehdosta.

Maijan luottotiimiin kuuluu myös Kangasalan lukion entisiä oppilaita, joille hän antaa suuren kiitoksen yhteistyöstä.

– Jo keväällä oli hienoa, että entiset oppilaat olivat valmiita tekemään kanssani koenauhoituksia lauluista. Nyt olemme saaneet tukea mm jousien harjoittamiseen, puvustukseen, ohjaustyöhön, somettamiseen ja graafiseen suunnitteluun. Tämä apu on ollut aivan korvaamatonta, sillä näillä tekijöillä on ollut omaa kokemusta myös opiskelijoiden näkökulmasta, siitä, mitä projektissa tarvitaan. Itse tykkään työskennellä alusta asti musiikin vaihtoehtoja kokeillen ja sitten loppuun asti viimeistellen ja hioen. Se vaatii luottamusta ja hyvää yhteistyötä muusikoiden kesken.

Maijan säveltämiselle oli tukea siitä, että näytelmän perusdramaturgia suunniteltiin ensin.

– Esitysdramaturgia eli esimerkiksi viimeinen kohtaus, jonka jokainen tekijäryhmä itse tekee, on valmistunut sävellystyön jälkeen, mutta tarinan rakenne on jo valmiiksi musikaalin lakien mukainen. Siihen on ollut helppo istuttaa ajatus erilaisista musiikkinumeroista, joiden tyyli vaihtelee lajista toiseen.

Hullun prinssin lauluissa kuullaan renessanssisointuja, mutta myös moderneja pop-soundeja, lattarimusaa, räppiä, valssia, fanfaareja, kansanlaulumukaelmia ja metallisempaa jylinää.

– Musiikin säveltäminen on ollut todella antoisaa ja nyt jännittää vähän, mitä yleisö sanoo. Opiskelijoiden osaamisesta tämä kantaesitys ei kuitenkaan jää kiinni.

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Musikaalin haastavin sudoku: Dorothea ja Barbara

11.1.2019
Hanna Suutela

Hullun prinssin kantaesityksessä nähdään kaksi naispuolista narria, Dorothea ja Barbara, jotka lausuvat lähes kaikki repliikkinsä yhteen ääneen.

Naiset narreina voi tuntua tarkoitushakuiselta historian vääntelyltä. On kuitenkin fakta, että kun Juhana Herttua toi puolalaisen vaimonsa Katariinan Turun linnaan jouluna 1562, tämän seurueeseen kuului kaksi naisnarria. Ainakin toinen heistä oli aatelissukuinen. Molemmat olivat lyhytkasvuisia. Sitä pidettiin huvittavana.

Historiallisten hahmojen esittäminen herättää aina kysymyksiä vastaavuuksista. Kun oopperalaulaja Martti Talvela esitti Paavo Ruotsalaista, kysyttiin, voiko körttijohtajalla olla suuri parta. Elokuvassa näköisyys on olennainen vetovoimatekijä. Teatterissa kysymys on oikeastaan siitä, mikä on historiallisen hahmon funktio näytelmässä.

Jo viime keväänä keskustellessamme lukiolaisten kanssa tarinasta ensimmäisen kerran, pohdittiin lyhytkasvuisten narrien esittämisen vaihtoehtoja. Musikaalissa Shrek on lyhytkasvuinen hahmo, jonka näyttelijä joutuu teatteriesityksissä konttaamaan näyttämöllä. Hahmolla ei kuitenkaan ole historiallista esikuvaa, hän on piirros ja sellaisenaan jo lähtökohtaisesti karikatyyri. Myös Game of Thrones nousi keskusteluun Peter Dinklagen roolihahmon vuoksi, mutta siinä on olennaista, että kyse on näyttelijän omasta ominaisuudesta.

Opiskelijoille esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja. Yksi niistä oli mahdollisuus kehittää narreja Bouffon-tyyppisen klovnin suuntaan. Tyylilajissa, joka on tarkoituksellisen groteski, jotain kehon osaa korostetaan järjettömiin mittoihin ja seuraavassa kohtauksessa jokin toinen kohta klovnista olisi voinut paisua. Tämä ajatus ei saanut opiskelijoiden kannatusta ja siirryttiin pohtimaan, olisivatko Dorothea ja Barbara muodin orjia ja siksi joka kohtauksessa eri tavoin hullunkurisia. Tästäkin ajatuksesta luovuttiin kun narrien perustehtävä, totuuden torvena toimiminen alkoi kirkastua. Dorothea ja Barbara eivät halua olla hauskoja. Kuin Tittelintuure ja Tittelityy he puhuvat yhtä aikaa ja aina suoraan.

Kuvat: Johanna Jeronen

Hullun prinssin kantaesitykseen Dorothea ja Barbara sattuivat saamaan hameet Harlekiini-nimisestä kankaasta tehdyistä verhoista. Niiden väri on oikea: keskiaikaisen narrin värit olivat keltainen ja vihreä. Narrien ruumiinkuvaan ei käsikirjoituksessa lopulta tehty mitään viittauksia, koska esiintyjät halusivat selvästi mielummin keskittyä heidän ajatuksiinsa. Se tuntui oikealta. Historiallisen Barbaran kohtalosta ei ole varmuutta, mutta Dorothean vaiheet tunnetaan hyvin. Hän oli älykäs nainen, jolla oli vaikutusvaltaa ja mielipiteitä. Hän seurasi Katariina Jagellonicaa lastenhoitajana ja uskottuna hovinaisena elämänsä loppuun asti.

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

”JA TÄSTÄ LÄHDETÄÄN VETOJOUSELLA”

9.1.2019
Elina Mäkelä

Tässä musikaalissa on paljon kaikkea, mitä ei ole nähty aikaisemmin Kangasalan lukion upeissa musikaaleissa. Yksi näistä on kahdeksan hengen jousiorkesteri!

Minä olen Elina Mäkelä, entinen kanglulainen ja nykyinen musiikkikasvatuksen opiskelija Sibelius-Akatemiasta. Hullussa Prinssissä vastuullani ja ohjauksessani on siis tämä yllä mainittu ihana tyttöjoukko, joka viuluineen, alttoineen ja selloineen luo musikaaliin yhdessä muun bändin kanssa herkkää tunnelmaa ja mukaansatempaavaa poljentoa. Tavoitteenani on valmistua jonain päivänä musiikin aineenopettajaksi ja päästä tekemään koululaisten kanssa juuri tämän kaltaisia projekteja opettajan roolissa. Siksi en epäröinyt hetkeäkään lähteä jousisektion ohjaajaksi, sillä saan tästä valtavasti hyödyllistä kokemusta niin pedagogisesti kuin musiikillisestikin.

Rakkaan musaope-Maijamme säveltämä musiikki kaikessa monipuolisuudessaan sisältää paljon soitettavaa meille jousille, ja olen siitä erittäin innoissani sekä onnellinen näin viulistina. Näissä biiseissä ei suinkaan tyydytä pelkkään useimmin kuultavaan rauhalliseen ja seesteiseen jousimattoon, vaikka sitäkin on totta kai luvassa. Saamme myös tykittää sellaisellakin tempolla ja voimalla, että joidenkin biisien jälkeen on vaivihkaa katkottu jousesta irronneita jouhia. Sehän onneksi vain kertoo hyvästä meiningistä. 😀 Yläkoululaisista ja lukiolaisista koostuvan pikkuorkesterimme kanssa on ollut mahtavaa työskennellä.

Kuva: Samu Toivonen

Aloitimme treenaamisen lokakuussa sunnuntaitreeneillä, joissa kappale kerrallaan aloimme tutustua musikaaliin. Varsinkin alkusyksystä olimme välillä kaikki ihan hukassa, missä kohtaa lappua mennään, onko menossa ykkös- vai kakkosmaali ja pitikö tässä nyt lähteä veto- vai työntöjousella, mutta onneksi kaikesta selvittiin huumorilla ja yhteistyöllä, ja selvitään edelleen. Kaiken tämän hetkittäisen epätietoisuuden vastapainoksi parhaimpia hetkiä ovat olleet tietysti ne, kun itsellenikin on tullut kylmät väreet omasta soitostamme – hienolla musiikilla on ihmeellinen voima!

Toivottavasti näemme pian juuri Sinut Kangasala-talon katsomossa nauttimassa ainutlaatuisesta musikaalistamme. Lämpimästi tervetuloa näkemään ja kuulemaan suuren työmme tulos.

Rakkaudella, Elina ja muu jousisektio aka Jousiorkesteri Mystisyysmaali

Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Kuva: Johanna Jeronen

Juhana Herttua

7.1.2019
Jere Paavilainen

Hoi ystävät, tervehdys!

Täällä kirjoittelee Jere Paavilainen ja roolihahmoltani olen Juhana Herttua. Musikaalissa on mukana herttuan veli Magnus Vaasa sekä ex-vaimo ja tuleva vaimo.

Hahmoni on mielestäni aika tyypillinen fiktiivinen kuningas, joka pistää oman etunsa muiden edelle, tosin siihen aikaan mihin tarina sijoittuu, taisi Herttuan olemus olla hyvinkin todenmukaista. Herttua tahtoo hallita sekä periä kruunun ja hänen on vaikea joustaa kompromisseissa. Hän yrittää haalia ihmisiä omalle puolelleen ja saada ihannoitsijoita.

Hahmon esittäminen on hauskaa, sillä kieltämättä olen itse myös hieman sellainen ”omat edut ensin” tyyppinen henkilö. Tämä on kuitenkin yliampuva versio ja on huvittava nähdä lopputulos. Vaikeinta on yrittää sopeutua ylelliseksi herttuaksi ja johtajaksi, joka toimii ylimpänä kätenä monissa asioissa. Hahmon tulkinnalle on annettu hyvin vapaat kädet ja se on tehnyt tästä mielenkiintoista. Periaatteessa ei missään vaiheessa ole sanottu millainen hahmon kuuluisi olla. Se tuo haastetta, mutta synnyttää sen kiinnostuksen tähän tekemiseen, kun tulee fiilis että itse pääsee olemaan osa tätä kokonaisuutta muullakin kuin näyttelemisellä.

Kuvat: Johanna Jeronen

Musiikki on siis kerrassaan upein asia koko projektissa ja sehän on vaan lisännyt haluani osallistua musikaaliin. Lempikappaleeni on joko Annan laulu tai sitten Nemo Nisi. Pääsin myös osallistumaan musiikin kirjoitukseen ja sain kirjoittaa musikaalin rap-kappaleeseen oman osion.

Tiedän, että musikaalista tulee kerrassaan mahtava ja myös ”kerran elämässä” tapainen kokemus. Osta lippu, jos et vielä ole tehnyt niin ja tule katsomaan upeaa esitystä siitä, kuinka haarukka päätyi Suomeen!


Lippuja saa ostettua Kangasala-talon lipunmyynnistä tai lippu.fi-verkkokaupasta.

Kirjuri Finne

4.1.2019
Pekka Pantsu

Hei, olen Pekka Pantsu, olen lukion kolmannella, ja musikaalissamme ”Hullu prinssi” minut tunnetaan nimellä Kirjuri Finne. Nimensä mukaisesti Finne toimii hovikirjurina, oikeuden kirjurina, sihteerinä, tulkkina, historioitsijana ja kirjailijana, tehtävänään kirjoittaa ylös kaikki mahdollinen jälkipolvien luettavaksi.

Hovikirjurin ammatti vaatii tietynlaista järjestelmällisyyttä. Hahmoni onkin hyvin pikkutarkka ja ammatin loogisuus ja organisoituneisuus sekä luonne (tiedon keräys) näkyvät myös hänen arkielämässään ja puhetyylissään: Finne luetteloi usein asioita, tapahtumia, paikkoja, syitä ja seurauksia, sekä ”keräilee” tietoa harrastuksena.

kirjuri-finne.jpg
Kuva: Samu Toivonen

Etunimeä kirjuri Finnelle ei mainita, mutta viitteitä erääseen kuuluisaan suomalaiseen kirjailijaan kyllä löytyy (tosin vuonna 1562 hän olisi -312 vuotias). Hahmon luominen tältä pohjalta on ollut mielenkiintoista. Viittauksia tosielämän tunnettuun ja paikkakunnallekin tärkeään vastineeseen on ollut paljon. Kuitenkin näytelmän laatu on antanut käyttööni luovia vapauksia kehittää hahmon taustatarinaa ja motivaatioita näköisikseni, minkä toivon myös välittyvän positiivisesti yleisölle.

Projektiin mukaan lähteminen oli minulle itsestäänselvyys, olihan musikaalin tekeminen yksi syy sille miksi tulin tähän lukioon. Lisäksi kuultuani aiheen, juonen, ”pääsiäismunat” joita on ripoteltu ympäri tekstiä, musiikin, lähes runon omaisen kielen, ja sitä kautta varmasti lentäviksi lauseiksi päätyvät muuten näennäisen satunnaiset lausahdukset, oli paitsi mukaan lähtemiseni entistä innokkaampaa, myös musikaalin menestyminen mielessäni jo taattu.

Nyt kun harjoitukset alkavat lähestyä finaalia, ja lopputulos tästä alituiseen muovautuvasta mestariteoksesta on entistä lähempänä, upeiden näyttelijäsuoritusten avulla yleisökin pääsee varmasti siirtymään 1500-luvun Ruotsiin keskelle kuninkaallisen hovin hääsotkuja.

3.1.2019 Radio SUN haastatteli käsikirjoittaja Hanna Suutelaa ja Pekka Pantsua torstaina suorassa lähetyksessä. [ Linkki ]