Blogi

Ohjaajan näkökulma

Mitä yhteistä on Haarukalla ja Hullulla Prinssillä?

31.10.2018
Disa Kamula

Olen Hullun Prinssin ohjaaja ja kantaesityksen esitysdramaturgi FM Disa Kamula. Olen teatteriohjaaja–dramaturgi sekä tutkiva pedagogi ja tuore kulttuuriyrittäjä. Olen toiminut pitkään Tampereella erilaisissa pienissä ja suurissa teattereissa ja teatteriryhmissä ja avasin juuri Tampereen Kalevaan uuden lähikulttuuritilan.

Teatterissa taidemuotona minua kiinnostavat erityisesti sen yhteisöllisyys, tarinankerronnan ja leikin mahdollisuudet sekä kaikenlaiset taiteen hyvinvointivaikutukset. Teatteri on monien eri taiteenalojen ”sulatusuuni”, jossa tarvitaan hyvin erilaisten ihmisten yhteistyötä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Ohjaajan tärkein tehtävä on koota kaikki erilaiset tekijät yhteen ja varmistaa, että jokainen osa-alue on tekemässä samaa esitystä ja puhaltaa yhteen hiileen. Hullun Prinssin työryhmän ensimmäisessä tapaamisessa oli päiväkirjamerkintöjeni mukaan läsnä 68 nuorta ja työryhmän koko on vielä tuon tapaamisen jälkeen kasvanut. Kyseessä on siis melkoinen spektaakkeli, jossa todella monet Kangasalan lukiossa opiskelevat nuoret pääsevät näyttämään osaamistaan! Ja sitä heillä totisesti riittää!

harjoitukset-1.jpg
© Samu Toivonen

Harjoitukset etenevät jo vauhdilla Kangasala-talossa sekä Kangasalan Lukiolla ja tällaisen joukon liikutteluun tarvitaankin melkoinen määrä harjoituksia, ennen kuin yleisö pääsee nauttimaan työmme tuloksista tammikuun kantaesityksessä.

Pitkäjänteinen työ nuorten taideharrastuksen tukemisessa ei useinkaan pääse uutisotsikoihin, sillä taidekasvatustyön hedelmät kypsyvät hitaasti. Niillä on kuitenkin pysyviä vaikutuksia nuorten tulevaisuuteen. Haluankin nostaa esiin Maija Koskenalustan pitkäjänteisen työn Kangasalan Lukion musiikinopettajana, mikä on hänen musiikillisten ansioidensa lisäksi suurin syy siihen, että tämä teos on mahdollista toteuttaa juuri Kangasalla. Maijan musikaalisuus ja aito välittäminen nuorista ja heidän tulevaisuudestaan on todella inspiroivaa ja koskettavaa. Toivon, että tällainen nuoria voimauttava pedagogiikka saa tilaa myös tulevaisuudessa ja että lukiomusikaalien toteuttaminen leviää laajalti toimintatapana myös muihin Suomen lukioihin!

On upeaa nähdä, kuinka koko Kangasalan lukio ja yhteistyökumppanit ovat lähteneet yhdessä mukaan Hullun Prinssin tuotantoon! Olen ensimmäistä kertaa ohjaamassa Kangasalla ja olen erittäin vaikuttunut tukijoiden, työryhmän, lukion ja musikaalin apuna toimivien talkoolaisten upeasta yhteishengestä. Tämä henki on nyt kantanut tuotannon myös uuteen tilaan Kangasala-taloon, jossa puitteet musikaalin toteuttamiseen ovat ainutlaatuiset! Hullun Prinssin tarina on erittäin kiinnostava, ja historiallinen fantasiamusikaali kutsuu niin työryhmän kuin yleisönkin mukaan melkoiseen seikkailuun, jonka aikana selviää myös se, mitä yhteistä on Haarukalla ja Hullulla Prinssillä…

Oivallinen dramaturginen ratkaisu käsikirjoittaja Hanna Suutelalta on se, että nuoret saavat itse ratkaista teoksen lopun. Odotan tulevia keskusteluja työryhmän nuorten kanssa erittäin suurella mielenkiinnolla. Jos siis myös sinä, arvoisa lukija olet sen verran utelias, että haluat tietää Hullun Prinssin loppuratkaisun, varaa lippusi pian, jotta tiedät, mihin ratkaisuun me Kangasalan tulevaisuuden toivojen kanssa päädymme!

Ohjaaja FM Disa Kamula
Lisätietoa: www.disakamula.com

[ liput ]

Se oikea hullu prinssi

Se oikea hullu prinssi: Vaasa-suvun herttua Magnus

19.10.2018
Hanna Suutela

Herttua Magnus Vaasa (1542-1595) on pitkään ollut historian unohdettuja hahmoja Suomessa. Kolme kuningas Kustaa Vaasan pojista muistetaan, koska heistä kaikista tuli vuorollaan Ruotsi-Suomen kuninkaita: Erik XIV, Juhana III ja Kaarle IX. Neljäs pojista väistyi varhain julkisesta elämästä, sillä hänen mielenterveytensä horjui eikä hänen lopulta katsottu pystyvän hallinnoimaan edes omaa herttuakuntaansa. Magnus Vaasa eli elämänsä Vadstenan linnassa mukavissa oloissa, mutta pitkälti omissa mietteissään. Hänet on haudattu Vadstenan luostarikirkkoon.

Lahjakas, musikaalinen ja sivistynyt, mutta äkkiä julkisuudesta kadonnut nuori prinssi on ollut mielikuvitusta ruokkiva arvoitus. Magnus Vaasaan on liittynyt tarinoita ja legendoja, joista osa on sitkeästi kulkeutunut sukupolvelta toiselle. Vadstenan vuosilta tiedetään, että eräänä päivänä koko linnanväki kauhistui prinssin käveltyä suoraan ulos ikkunasta. Hänen tiedetään selittäneen, että merenneito kutsui häntä saleihinsa valkeine käsivarsineen ja huumaavasti laulaen. Linnanmuureilla vahdissa olleet sotilaat onkivat prinssin vallihaudasta ja tapauksen jälkeen hänen seuraansa liittyi pysyvästi henkivartija.

Merenneidot olivat 1500-luvulla elävä osa kansanperinteen kuvastoa. Andersenin Pieni merenneito on myöhäinen kaiku siitä merenväkeä koskeneesta tarustosta, jota kansat Itämeren rannoilla rakastivat. Ruotsin rannikolla sijaitsevissa Vaasojen kaupungeissa ja linnoissa aiheeseen törmää toistuvasti myös taiteessa. On mahdotonta sanoa, kuinka voimallisesti Magnuksen aikalaiset 1500-luvulla uskoivat siihen mahdollisuuteen, että merenneitoja todella oli olemassa, mutta maailma oli vielä pitkälti tutkimaton ja outoja ilmiöitä täynnä.

On olemassa Magnus Vaasan tarinasta inspiroitunut ruotsalainen ooppera 1800-luvulta. Siinä Magnus Vaasan hourailua selittää paikallisten kalastajien juoni, jossa yksi kylän tyttäristä puetaan merenneidoksi prinssin harhauttamiseksi. Ooppera ei ole juurikaan saanut esityksiä, mutta se kertoo, että muutkin ovat pohtineet tarinan muuttamista musiikkiteatterin muotoon.

Tuntematon, julkisuudesta kadonnut nuori prinssi on sellaisenaan romanttinen hahmo, jonka tarinan kirjoittamisessa mielikuvitukselle tuntuisi olevan tilaa. Kaikki lähteet korostavat Magnus Vaasan poikkeuksellista musikaalisuutta. Pohtiessani uutta tarinaa musikaaliksi Magnus Vaasa valikoitui nopeasti yhdeksi musiikilla kerrotun tarinan keskeisistä henkilöistä. Hänen arvoituksellisesta elämästään syntyi dramaturginen tehtävä: täytyi keksiä uusi selitys sille, miksi hän haikaili merenneidon perään ja kuinka prinssin niin kutsutun hulluuden voisi selittää uudella tavalla. Viimeisen sanan asiasta tulee sanomaan opiskelijoiden itsensä päättämä loppukohtaus. Vaikka meidänkin tarinamme on satua, se tulee joka tapauksessa tekemään kunniaa unohdetun prinssin kohtalolle.

Idean synty

Eli kertomus siitä, kuinka Hullu prinssi tuli Kangasalle

12.10.2018
Hanna Suutela

Loppuvuodesta 2016 istuin kahvilassa, jonka ikkunasta näkyi Turun linnan muuri. Keskustelin turkulaisen historianopettajan kanssa lukiomusikaaleista. Hän tuli toivoneeksi ääneen, että kouluille voitaisiin joskus tehdä uusiakin teoksia, esimerkiksi Suomen historiasta innoitusta hakien. Mieleeni juolahti ajatus musikaalista, joka sijoittuisi Suomen herttua Juhanan hoviin, 1560-luvulle. Hihkaisin saman tien ääneen, että musikaalin nimeksi voisi tulla vaikka Haarukka. Se, mitä Turun hovista on sukupolvesta toiseen muistettu kertoa, on nimittäin, että Juhana herttuan puolison, Katariina Jagellonican mukana suomalaisiin ruokapöytiin tuli Euroopasta uusi ruokailuväline.

Idea uuteen musikaaliin ei syttynyt aivan tyhjästä. Olin työssäni juuri joutunut pitämään esitelmän suomalaisesta renessanssista, vaikka Turun renessanssi kesti suurin piirtein puolitoista vuotta, 1562-63, eikä siitä sen vuoksi kovin pitkää luentoa saa. Siksi olin lukenut paljon vanhoja näytelmiä, runoja ja satuja siitä, mitä Juhana herttuan hovista oli eri aikoina kuviteltu. Jalmari Finnen pateettiset ja puisevat näytelmät Vaasa-prinssien lähipiiristä kuuluivat lukemistooni, mutta enemmän olin viehättynyt Finnen lapsille kirjoittamasta kertomuksesta Ihmeellinen seikkailu historian mailla, joka kuljettaa Mattia ja Maijaa Suomen historian läpi aikakaudesta toiseen. Finne oli todennäköisesti innostunut Mark Twainin klassikosta Jenkki kuningas Arthurin hovissa, mutta aikamatkan ajatus on nykykulttuurissa tuttuakin tutumpi esimerkiksi sellaisista tarinoista kuin Doctor Who tai Paluu tulevaisuuteen.

Luonnostelin musikaalin mahdollisuuksia jo paluumatkalla junassa. Koululle kirjoitettavassa teoksessa on tärkeää, että rooleja riittää kaikille, joten hoviin sijoittuva näytelmä oli suurelle joukolle sopiva idea. Hovi on hyvä perustelu myös tanssikohtauksille ja kuorolle, luvassa oli helposti myös näyttävä hääkohtaus. Katariina Jagellonican tarina muistutti etäisesti musikaaleissa tavallista ”the new girl in town”- kertomusta. Draamaa löytyisi myös Vaasojen historiasta yllin kyllin. Minua kiinnosti keksiä tarina, jossa ei olisi yhtä ainoaa keskusparia, vaan useampia tärkeitä kuljetuksia ja rooleja. Aivan ensimmäisiin ideoihin sisältyi siksi ajatus siitä, että musikaalista tulisi komedia, että teksti yhdistelisi vanhahtavaa ja nykykieltä, että kaikki roolit olisivat vapaasti kaikille haettavissa ja että tekijäryhmä saisi itse ratkaista teoksen viimeisen kohtauksen valinnat eli näkemyksensä siitä, mitä he tarinalla halusivat kertoa. Tärkeänä teemana näkyy ensimmäisissä muistiinpanoissani kysymys historiankirjoituksen ja tarinan suhteesta, kysymys siitä, kuka historiaa kirjoittaa ja miten.

Otin yhteyttä Kangasalan lukion musiikinopettajaan Maija Koskenalustaan, jonka sävellyksiä olin kuullut tanssiteoksissa, sillä ideani vaati mielestäni monipuolista uutta musiikkia. Ryhdyimme kirjoittamaan tarvittavia lauluja hänen opintovapaansa aikana maanantai-iltaisin, puolitoista tuntia viikossa yhdessä työskennellen. Musiikki ja henkilöhahmot kehkeytyivät rinnakkain, osin juoneen pohjautuen, osin musiikkiin liittyneiden ideoiden mukaan. Maijan työskentelytapaan kuuluu laulujen koenauhoittaminen. Vapaaehtoisten koelaulajien myönteinen palaute sai meidät pohtimaan, että teos saattaisi löytää esittäjänsä. Se kannattaisi tehdä loppuun.

Kangasalan lukio tarttui ennakkoluulottomasti ajatukseen kantaesityksen tekemisestä, mutta vielä siinäkin vaiheessa epäröimme hieman, kiinnostuisivatko lukiolaiset historiallisesta fantasiasta. Iloksemme on lyhyessä ajassa käynyt niin, että ennätyksellisen suureksi paisunut tekijäjoukko on ohjaaja Disa Kamulan johdolla innostunut nimenomaan uuden tarinan kertomisesta. Esiintyjien, bändin ja tanssijoiden lisäksi kantaesitystä puuhaavat käsityökurssi, lavasteryhmä ja tiedotustiimi vapaaehtoisine talkoolaisineen. Opiskelijoiden toiveesta nimenomaan paikallisten historian hahmojen kuten Kangasalle sittemmin asettuneen Kaarina Hannuntyttären tarinaa on kasvatettu. Kangasala on ottanut Hullun prinssin omakseen.